Hmps.

Tarvitsen apua. Minulla on vaikeuksia päätöksenteon kanssa.

Kuinka ongelmia ratkotaan? Kuinka ongelmiin suhtaudutaan? Kuinka selvitellään ongelman vain järkiperäiset syyt, ja annetaan tunneperäisten asioiden olla? Annetaan niiden olla vaikuttamatta päätöksen syntyyn siis.

Milloin tiedetään että on ongelma. Mikä on ongelma?
Leikitään sanalla raha.
Okay. Jollei se riitä, on ongelma. Silloin otetaan ruutupaperia ja lasketaan. Menot - tulot. Loppusummat.  Mitä voidaan tehdä, mistä tinkiä ja onko pakko ostaa juuri tässä kuussa  se uusi Volvo? Voiko ilman sitä olla.

Tuo on periaatteessa aika helppo. Tarvitaan vain halu selviytyä. Motiivin pitää olla riittävä. Tilanteesta riippuen, asia korjaantuu nopeasti- tai hetken päästä, ja ongelma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Entä jos ollaan henkilökohtaisella puolella menossa? Jos on ongelmana parisuhteen toimimattomuus- vaikkapa syystä alkoholi. Milloin se on ongelma? Kun elämä on rakkaudetonta, terapiat eivät toimi ja parisuhdeleirit eivät saa kipinää syttymään. Silloin se on ongelma.
Jos kaikesta huolimatta tuntuu- kaiken yrittämisen jälkeen- ettei toimi. Okay, sinulla on ongelmana toimimaton parisuhde ja ehkä se kannattaa lopettaa? Voiko näin rajusti kärjistää?

Kyllä teoreettisessa maailmassa, ja kirjoitetussa tekstissä voi- eihän todellisuus koskaan ihan näin mene.

Entä jos ongelma on lapsesi? Mitä silloin tehdään? Kuinka silloin asia- ongelma ratkaistaan?

Missä on asia- kun sydän itkee, ja tunteita ei saa suljettua kaappiin.
Milloin osaa suhtautua, milloin kykenee ja millaisilla perusteilla toimimaan- ratkaisemaan asian oikein?

Mikä on oikein? Jos ongelmana on  oma riittämättömyys. Kuinka ongelma ratkaistaan?
Jos ongelmana on uupumus, kuinka ongelma ratkaistaan?
Jos ongelmana on käytös- jota ei hallitse, kuinka ongelma ratkaistaan?
Jos ongelmana on kaikkien uupumus, pahoinvointi - mitä tehdään?

Kuinka ongelma ratkaistaan oikeasti. Aikuisten oikeasti.

Milloin osaa- ikinä-koskaan ajatella oikein? Milloin osaa, osaako muka koskaan- heittää valkoisen kehään, nostaa kädet pystyyn, sanoa- ettei kykene hoitamaan omaa ongelmaansa?

Mikä on oikein - ja ketä kohtaan?  Kuka sen päättää?  Minua pelottaa, koska se taidan olla minä.
Minua pelottaa ratkaista ongelma, koska pelkään seurauksia- loppuelämän riittämättömyyttä niiden selvittelyssä.
Pelkään kasvattavani ongelmaa.

Ja silti ongelma on ratkaistava- pian, ja jollain tavalla. Entä jos minä en pysty päättämään? Onko minulla liikaa tunteita ja päätän niiden avulla väärin?  Milloin tiedän, että päätökseni on väärä? Miten silloin voin elää sen kanssa, itseni kanssa?

Milloin tietää heittää pyyhkeen?