Nykyään nukun. Kohtuullisen hyvinkin.
Elämä vuosi taaksepäin oli erilaista, ja vuodenvaihteessa kaikki oli romahtamaisillaan.

Nukuin sohvalla. Koska sohvalla oli turvallista. Television ääreen oli hyvä ja turvallinen nukahtaa. Yöllä herätessäni pimeys ei pelottanut ja nukahtaminen jonkun toisen ääneen oli helpompaa kuin hiljaisuus.

Nukkumattomuus heijastui elämässäni kaikin tavoin. Kun ei nuku, kärpänen on merikotka. Pieni kyynel on valtameri. Hippusellinen murhetta kaataa- mittasuhteet eivät ole oikeat ja elämänhallinta alkaa olla vaikeaa. Minulla oli ainakin.

Kipuilin nukkumiseni, kaiken muunkin kanssa- ja aina iltaisin tein pesää sohvalle. Tämän tunnistan itsessäni edelleen. Kun elämä kolhii, on raskasta ja huolet- murheet viskovat, nukun aina sohvalla. Aina, kun en ole jaksava ja kasassa.

Kokonaisvaltaisuus, mikä nukkumisella, unenlaadulla on elämään- sen laatuun - on uskomaton. Heijasteet psyykkisellä ja fyysisellä puolella ovat arvaamattoman suuret.
Ja milloin tulee ajateltua ongelmien pohjalla joskus olevan sen, että nukkuu huonosti? Ei se ensimmäinen ajatus ole.

Sain nukahtamislääkkeet - mutten hakenut niitä. Ongelmieni syyt olivat kuitenkin muualla. Kykenin kiertämään nuo napit, vaikkakin joskus jotain uneen auttavaa tuli otettua.
Tuli tehtyä paljon, ja käytettyä väärällä tavalla keskushermostoon vaikuttavia aineita, joiden avulla huijasi untaan.
Ei siitäkään mitään tullut - ei mikään ainakaan parantunut.

Pitkällä tähtäyksellä ainakaan.

Juuri ennen totaalitippumista jotain tapahtui. En tiedä mitä.

Joku päättyi ja joku samalla alkoi. Teen paljon töitä nukkumiseni eteen nykyään.

Ulkoilen, vältän alkoholia ihan kaksin käsin- eli iltaisin pyrin jättämään lasillisen tai pullollisen ottamatta.
Lääkeet pidän, koitan pitää- kaikki kaapissa.

Koitan pitää elämäni käsissä, pienenä- etteivät maailman murheet seuraa uniini. Välillä oikeasti väsytän itseni fyysisellä liikunnalla niin, että tipahdan.
Konstit on monet, mutta unen merkitys on niin suuri, että keinot on käytettävä.
Nykyään käytössä olevat ovat entisiä parempia, ja se heijastuu koko elämääni. Voin paremmin.

Mutta uni on taitolaji- minulle ainakin. Sitä arvostan ja vaalin. Mikään tässä elämässä ei ole enää itsestäänselvää. Edes nukkuminen.

Viime yön nukuin sängyssä. Olen siitä iloinen, se on selkeä viesti minulle itselleni.