Nykyään nukun. Kohtuullisen hyvinkin.
Elämä vuosi taaksepäin oli erilaista, ja vuodenvaihteessa kaikki oli romahtamaisillaan.
Nukuin sohvalla. Koska sohvalla oli turvallista. Television ääreen oli
hyvä ja turvallinen nukahtaa. Yöllä herätessäni pimeys ei pelottanut ja
nukahtaminen jonkun toisen ääneen oli helpompaa kuin hiljaisuus.
Nukkumattomuus heijastui elämässäni kaikin tavoin. Kun ei nuku,
kärpänen on merikotka. Pieni kyynel on valtameri. Hippusellinen
murhetta kaataa- mittasuhteet eivät ole oikeat ja elämänhallinta alkaa
olla vaikeaa. Minulla oli ainakin.
Kipuilin nukkumiseni, kaiken muunkin kanssa- ja aina iltaisin tein
pesää sohvalle. Tämän tunnistan itsessäni edelleen. Kun elämä kolhii,
on raskasta ja huolet- murheet viskovat, nukun aina sohvalla. Aina, kun
en ole jaksava ja kasassa.
Kokonaisvaltaisuus, mikä nukkumisella, unenlaadulla on elämään- sen
laatuun - on uskomaton. Heijasteet psyykkisellä ja fyysisellä puolella
ovat arvaamattoman suuret.
Ja milloin tulee ajateltua ongelmien pohjalla joskus olevan sen, että nukkuu huonosti? Ei se ensimmäinen ajatus ole.
Sain nukahtamislääkkeet - mutten hakenut niitä. Ongelmieni syyt olivat
kuitenkin muualla. Kykenin kiertämään nuo napit, vaikkakin joskus
jotain uneen auttavaa tuli otettua.
Tuli tehtyä paljon, ja käytettyä väärällä tavalla keskushermostoon vaikuttavia aineita, joiden avulla huijasi untaan.
Ei siitäkään mitään tullut - ei mikään ainakaan parantunut.
Pitkällä tähtäyksellä ainakaan.
Juuri ennen totaalitippumista jotain tapahtui. En tiedä mitä.
Joku päättyi ja joku samalla alkoi. Teen paljon töitä nukkumiseni eteen nykyään.
Ulkoilen, vältän alkoholia ihan kaksin käsin- eli iltaisin pyrin jättämään lasillisen tai pullollisen ottamatta.
Lääkeet pidän, koitan pitää- kaikki kaapissa.
Koitan pitää elämäni käsissä, pienenä- etteivät maailman murheet seuraa
uniini. Välillä oikeasti väsytän itseni fyysisellä liikunnalla niin,
että tipahdan.
Konstit on monet, mutta unen merkitys on niin suuri, että keinot on käytettävä.
Nykyään käytössä olevat ovat entisiä parempia, ja se heijastuu koko elämääni. Voin paremmin.
Mutta uni on taitolaji- minulle ainakin. Sitä arvostan ja vaalin.
Mikään tässä elämässä ei ole enää itsestäänselvää. Edes nukkuminen.
Viime yön nukuin sängyssä. Olen siitä iloinen, se on selkeä viesti minulle itselleni.
sunnuntai, 1. lokakuu 2006