Ohopsista. Piti viikko sitten kirjoittaa unettomuudesta, mutta unohdin.
Syynä unohdukseen oli kuten tavallista unettomuus.
Väittävät, että valvottu yö tekee yhtä sekavaksi kuin promillen humala.
Höpsistä. Kyllä se varmaan ainakin puoltatoista promillea vastaa.
Jos nukun useamman yön huonosti, minusta tulee idiootti. Pää toimii
tahmeasti. Olen epäluotettava ja ymmälläni. Kikatan hysteerisesti,
suutun herkästi, laitan porot kahvinkeittimen vesiosastolle.
Oikeastaan olen onnekas, sillä unettomuuteni on ajoittaista. Se menee
ohi, joka kerta. Unettomuuden takana ei ole esimerkiksi kivuliasta
sairautta tai koliikkivauvaa. Stressi ja vuorotyö lisäävät vaivaa,
mutta tavallisimmin unettomuuden aiheuttaa se, että on paljon
ajateltavaa, hyvässä tai pahassa. Makaan sängyllä ja mietin omiani.
Jossain vaiheessa tajuan, että pitäisi nukkua. Säikähdän. Unettomuus
pahenee, kun alan pelätä sitä.
Jos unettomuutta seuraa vapaapäivä, tilanne ei yleensä kovasti haittaa
minua. Viihdytän itseäni hyvällä kirjalla kunnes alkaa nukuttaa. Yksin
hereillä oleminen voi olla kivaakin.
Työpäivien välissä tilanne on vallan toinen. Panikoin, ahdistun, pyörin sängyssä kärttyisenä.
Lääkkeitä pelkään, varmaan osittain turhaankin. Pimennysverhot ja
mukava sänky auttavat vähän. Säännöllisemmät elämäntavat auttaisivat
paljon, mutta mistä minä muka sellaisiksi muutun.
Puoliso nukkuu kuin tukki. Olen joskus epäillyt, että unta on tarjolla
makuuhuonetta kohden vain tietty määrä, ja mies rohmuaa kiintiöstä
reilusti enemmän kuin oman osansa. Konna ja roisto!
Unettoman yön jälkeen tämäkin ajatus tuntuu täysin johdonmukaiselta.
lauantai, 30. syyskuu 2006