Sain luettavksi ihailijakirjeen, joka kohdistui yleisesti kollektiiviblogiin 'Ihanille Naisille', ja tuosta meilistä on poimittu aihe, josta naputtelen.

Koska tekstiä saa lainata, otan osan siitä - niin pääsette kärryille.

''Ehkä pieni selvennys on paikallaan. Juhannustani vietin Raumanmerellä - hame päällä. Päätin kokeilla, miltä tuommoinen räikeänpunainen, batiikkivärjätty kietaisuhame tuntuisi yllä. Aivan tolkuttoman ihanalta! Hame oli vilpoinen, istui hyvin päälle, siinä oli helppo liikkua ja muutenkin olla. Olkoonkin, että ensimmäinen vessareissu aiheutti alkuhämmästyksen, että mitenkäs nyt toimitaan... No, hame korviin tietenkin!
Lisähuomautuksena mainittakoon vielä minusta se, että olen 22-vuotias luokanopettajaopiskelija. Seksuaalinen suuntautumiseni kohdistuu kauniimpaan sukupuoleen, eli se ei ollut perusteena hameelle, jos semmoinen ajatus jollekin vaikka mieleen tulee.''

Kopioitavaa olisi ollut kenties enemmänkin - mutta kannan korteni kekoon tuohon.

Ensimmäisenä tietenkin mietin - että mitä - näinkö minä hänet? Pyöritän kiivaasti ajatusta päässäni, ja koska olin selvinpäin, muistaisin kyllä, jos. Vain yhden kiltin, jonka alle en kurkannut, niin näin.

Kuulostamatta ylisuvaitsevaiselta, - niin minun on pakko myöntää  - etten minä tuumi juuri mitään.  Luultavasti pyöristäisin silmiäni enemmän, miettisin hetken - soisin yhden tahi jopa kaksi ylimääräistä ajatusta ja sen jälkeen - tuskin sen enempää.

Miksikö noin? Ensinnäkin, sehän ei kuulu minulle. Ei loukkaa minua millään tavalla, ole laitontakaan.

Mutta, kuten kirjoittajakin totesi meilissään, entä yhteiskunta? Entäpä se, että hän on opettajaksi opiskeleva. Millaisen viestin hän mahdollisesti tuolla tavalla pukeutuessaan antaa muille. Kollegoille, ja lapsille joita opettaa. Meneekö metsään roolimallina olo?

Hmps - niinpä, tuossa kohden joku pillastuu,  nousee takajaloilleen, ja jopa mahdollisesti vedoten johonkin muotoseikkaan - tekee mahdollisesti asiasta jopa lopun.

Onko se oikein? Onko se väärin? Sanon vain niin, että uskon meidän olevan niin alkutekijöissämme vielä monen asian kanssa, ettemme ole moiseen valmiita.

Kannustan, miksi en? Jos miehinen ego kestää sen, jos mahdollisen naisystävän silmiä moinen miellyttää, eikä käytös häntäkään loukkaa, hän pidä sitä vääränä, silloinhan perusasiat ovat kunnossa.
Vinoon katsomista, sormella osoittelua - kaikkea tuota joutuu kohtaamaan, ihmiset arastelevat, pelkäävät kaikkea 'outoa', joka uutena asiana heidän elämäänsä pompsahtaa. Luonnollista tuokin.

Periaatteessahan tämä on vallatonta. Hauskaa, eikä todellakaan ketään loukkaavaa. Samalla tavallahan me naiset pukeudumme 'miesten' vaatteisiin, ja aina aika ajoinhan sukupuolten väliset rajat tuppaavat jo hämärtymään.
Minä olen edelleen varsinainen villikko, ja osin poikamaisista poikamaisin, olemalla kuitenkin vallan Ihana Nainen, ja tuntien nimenomaan vetoa vain ja ainostaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Mikä minä olen toiselle mitään sanomaan? Ja sanomaan mitä?

Tai sanonpa vaan sen, että antaa palaa vaan :-)