Sain luettavksi ihailijakirjeen, joka kohdistui yleisesti
kollektiiviblogiin 'Ihanille Naisille', ja tuosta meilistä on poimittu
aihe, josta naputtelen.
Koska tekstiä saa lainata, otan osan siitä - niin pääsette kärryille.
''Ehkä pieni selvennys on paikallaan. Juhannustani vietin Raumanmerellä
- hame päällä. Päätin kokeilla, miltä tuommoinen räikeänpunainen,
batiikkivärjätty kietaisuhame tuntuisi yllä. Aivan tolkuttoman
ihanalta! Hame oli vilpoinen, istui hyvin päälle, siinä oli helppo
liikkua ja muutenkin olla. Olkoonkin, että ensimmäinen vessareissu
aiheutti alkuhämmästyksen, että mitenkäs nyt toimitaan... No, hame
korviin tietenkin!
Lisähuomautuksena mainittakoon vielä minusta
se, että olen 22-vuotias luokanopettajaopiskelija. Seksuaalinen
suuntautumiseni kohdistuu kauniimpaan sukupuoleen, eli se ei ollut
perusteena hameelle, jos semmoinen ajatus jollekin vaikka mieleen
tulee.''
Kopioitavaa olisi ollut kenties enemmänkin - mutta kannan korteni kekoon tuohon.
Ensimmäisenä tietenkin mietin - että mitä - näinkö minä hänet? Pyöritän
kiivaasti ajatusta päässäni, ja koska olin selvinpäin, muistaisin
kyllä, jos. Vain yhden kiltin, jonka alle en kurkannut, niin näin.
Kuulostamatta ylisuvaitsevaiselta, - niin minun on pakko myöntää
- etten minä tuumi juuri mitään. Luultavasti pyöristäisin
silmiäni enemmän, miettisin hetken - soisin yhden tahi jopa kaksi
ylimääräistä ajatusta ja sen jälkeen - tuskin sen enempää.
Miksikö noin? Ensinnäkin, sehän ei kuulu minulle. Ei loukkaa minua millään tavalla, ole laitontakaan.
Mutta, kuten kirjoittajakin totesi meilissään, entä yhteiskunta? Entäpä
se, että hän on opettajaksi opiskeleva. Millaisen viestin hän
mahdollisesti tuolla tavalla pukeutuessaan antaa muille. Kollegoille,
ja lapsille joita opettaa. Meneekö metsään roolimallina olo?
Hmps - niinpä, tuossa kohden joku pillastuu, nousee
takajaloilleen, ja jopa mahdollisesti vedoten johonkin muotoseikkaan -
tekee mahdollisesti asiasta jopa lopun.
Onko se oikein?
Onko se väärin? Sanon vain niin, että uskon meidän olevan niin
alkutekijöissämme vielä monen asian kanssa, ettemme ole moiseen
valmiita.
Kannustan, miksi en? Jos miehinen ego kestää sen,
jos mahdollisen naisystävän silmiä moinen miellyttää, eikä käytös
häntäkään loukkaa, hän pidä sitä vääränä, silloinhan perusasiat ovat
kunnossa.
Vinoon katsomista, sormella osoittelua - kaikkea tuota
joutuu kohtaamaan, ihmiset arastelevat, pelkäävät kaikkea 'outoa', joka
uutena asiana heidän elämäänsä pompsahtaa. Luonnollista tuokin.
Periaatteessahan tämä on vallatonta. Hauskaa, eikä todellakaan ketään
loukkaavaa. Samalla tavallahan me naiset pukeudumme 'miesten'
vaatteisiin, ja aina aika ajoinhan sukupuolten väliset rajat tuppaavat
jo hämärtymään.
Minä olen edelleen varsinainen villikko, ja osin
poikamaisista poikamaisin, olemalla kuitenkin vallan Ihana Nainen, ja
tuntien nimenomaan vetoa vain ja ainostaan vastakkaiseen sukupuoleen.
Mikä minä olen toiselle mitään sanomaan? Ja sanomaan mitä?
Tai sanonpa vaan sen, että antaa palaa vaan :-)
lauantai, 1. heinäkuu 2006