Muistatko sanan onni? Muistatko sanan rauha? Rakkauskin?
Millaiselta sinusta tuntuu hyvä olo? Mikä sen aiheutttaa- mistä sen saa? Millainen on sinun mielestäsi hyvä päivä?
Istun hikisenä ja uupuneena koneen ääressä- lapset hiljenivät juuri. Olen tehnyt täyden työpäivän.
Käynyt maitokaupassa ja jonottanut pitkissä jonoissa.
Murissut ruoan hintaa ja miettinyt millaista se ennen oli.
Tullut
kipittäen painavan korin ja kassin kanssa kotiin, laittanut pikaisesti
puolivalmiista kasvissosekeitosta lapsille ruokaa, joka kelpasi
ystävällenikin mainiosti.
Kantanut reppuselässä ison ja painavan juniorini pihalta sisälle, koska ovikelloni soi, ja kaveri kertoi hänen astuneen naulaan.
Sitä huutoa! Olen ollut tyyni ja selvittänyt tilanteen mainiosti ja ilman ensiapulaukun välineitä, ilman lääkäriä selvittiin.
Olen ostanut tytölleni vaatteita, jotka kelpasivat ja olivat mieleisiä.
Olen
keittänyt hyvää kahvia, ja nauttinut kauniiden sinisten silmien
katseesta. Samojen silmien kanssa kannoin tavaraa paikasta a paikkaan b.
Tutustuin uuteen taloon, ja katsoin hetken jalkapalloa.
Nauroin vilpittömästi, ihastelin Viinikassa yhtä ihanaa taloa, suunnittelin sisustusta.
Palasin
kotiin nyt jo kiukuttelevan juniorin ja väsyneen murkun luo. Asettelin
tavarani paikoilleen, nautin kylmän siiderin niiden sinisten silmien
katsoessa minua takaisin.
Peittelin kymmeneen kertaan kiukkuavan juniorin ja laitoin puhaltimen päälle.
Etsin halutun kirjan ystävälleni lainaksi, pussasin hyvästiksi ja saatoin ovelle.
Huikkasin suljetun oven läpi hyvät yöt murkulle, ja avasin koneen.
Kiukkuan
kuin jokainen nainen, olen uupunut ja itkuinen kuin kaikki muutkin.
Hakkaan päätäni seinään, menee aina pitkä tovi, ennen kuin taas
muistaa. Nämä ovat niitä hyviä hetkiä.
Niitä mielettömyyksiä. Asioita, joiden kanssa - takia olemme ja elämme. Iloja, jotka valoistavat päivämme.
Onko
tekopyhää? En haluaisi uskoa niin, että se paistaisi kirjoituksestani-
en tiedä. Sillä kateissa ollut alkaa olla läsnä yhä useammin. Pienten
ja ihan pikkuruisten asioiden läsnäolo. Luulen, ajattelen ja ainakin
itse kuvittelen olevani aito.
Hyväksi päivän teki, mikä? Ihan minä itse. Koko taival - kärjistäen - on minusta itsestäni aika pitkälle kuitenkin kiinni.
Asioista voi nähdä ne hyvät tai huonot asiat. Tuoppi voi olla puolityhjä tai puolitäysi. Miksei puolillaan?
Omat
lapseni, työni, kotini. Ystäväni. Auringonpaistekin on hienoa. Miksen
niitä nää - ja kuinka näenkin ne taas juuri nyt?
Miksei ne riitä tuottamaan minulle iloa jokaisena päivänä - ja kuinka juuri nyt?
Minun
t-paidassani on hyvä tuoksu. Se tuoksu ei ole minun tuoksuni. Ilo
löytyy ihan pienistä jutuista tässä elämässä. Onnesta puhumattakaan. On
se läsnä - jos vain osaat ja haluat sen nähdä.
Onni on sinussa itsessäsi. Kyvyssäsi löytää ja poimia se sinun elämästäsi.
perjantai, 23. kesäkuu 2006