Muistatko milloin itkit viimeksi- ja mikä sai reaktion aikaan?

Itkitkö kivusta, oliko kipusi henkistä vai fyysistä? Itkitkö huonoa onneasi, pettymystä rahassa tai rakkaudessa, suritko aidon menetyksen puolesta itkun kautta.

Itku on kumma reaktio. Nykyään osin piiloteltu, kätketty reaktio- joka kuitenkin ihmisten laajassa tunnekirjossa on aina liki se reunimmainen -  molemmilla puolilla.

Voi oikeasti  itkeä ilosta- vai onkohan sana ehkä helpotus?  Helpotuksen kyyneleet ainakin valuivat juniorin sairaalareissun jälkeen, itkin itseni tyhjäksi.
Sairaalaan mennessä itkin - olin kauhuissani, peloissani ja tuskissani. Itkin ahdistustani- itkin silmäni punaisiksi.

Itkin aitoa surua? Tuskaa? Millaista tuskaa? Kipuako? Millaista kipua?

Surua on niin monenlaista. Kun äitini sairastui toistamiseen syöpään, kun isälläni oli aivoissa tulppa.
Kun kaaduin pyörällä - ja minua sattui. Kaikki saivat, noinkin erilaiset asiat, itkun aikaan.

Itkua on monelaista, mutta mielestäni itkun tehtävä on puhdistaa. Kuin hikoilu, kaunat pois.
Tuska pois. Painolasti pois.

Itku antaa kanavan päästää kätketyt tunteet oikealla tavalla julki. Itku on sallittua, monella muulla tavalla surun tai raivon ilmaiseminen ei.
Jos hakkaisin tuskaisena päätäni seinään - valkotakkiset veisivät minut huilaamaan, mutta jos kipuilen ja itken julkisella paikalla saman asian takia, joku saattaa minulle tarjota jopa nessun.

Itku antaa keinon ja mahdollisuuden itselleni olla hetkellisesti ihanan heikko. Epävarma ja voimaton, ja ottaa sen olkapään vastaan. Vahvuustautia sairastavat naiset eivät tuohon kovin usein julkisesti kykene. Onneksi joskus.

Itku on kuin suuri voitto.

Se antaa tunteen, että elää. Että aistii. Erilaisia asioita- mutta aistii- ja paljon.
Se antaa uskoa, minulla on toivoa. Joku on merkityksellistä.

Itkun jälkeen olen uupunut. Uupunut niin, että voisin nukkua kaksi päivää. Ajatus on kuin kesäsateen jäljiltä, tai kuin voimakkaan ukkosmyrskyn jälkeinen seesteisyys. Rauhaisa.
Tasaan punttini, ja tiedän olevani hetken vahvempi - koska olen uskaltanut ja saanut olla hetken aikaa heikko.

Itken, silkasta riemusta. Itku on tie paranemiseen, itku on tie uuteen.