Sanotaan, ja tässäkin aiheessa Ihanissa naisissa on tullut ilmi, että
nainen tekee mitä tahansa rakkauden tähden. Nainen kuulemma uhrautuu,
taistelee, tekee rikoksia ja vaikka tappaa, jos mennään jo
sairaalloisen riippuvuussuhteen puolelle, jota jotkut rakkaudeksi
kutsuvat.
Minä en ole tehnyt rakkauden tähden oikeastaan muuta kuin virheitä.
Olen lähtenyt toiseen maahan, olen tehnyt sairaita määriä töitä
elättääkseni lusmu-miehenketaleen, josta olin riippuvainen ja lopulta,
onnettomassa "rakkaudessani" ja totaalisen nöyryytettynä olen kääntynyt
viinaan ja huumeisiin. Mutta se oli se yksi kerta, yksi suhde ja siitä
opin, ettei rakkauden vuoksi kannata uhrautua. Kukaan, joka sinua
pyyteetömästi rakastaa, ei pyydä sinua jättämään itsellesi rakkaita
asioita tai luopumaan tärkeistä ihmisistäsi, omasta ajastasi,
harrastuksistasi, työstäsi tai kodistasi. Sellainen on vain
vallankäyttöä, eikä siitä seuraa kuin lisää vaatimuksia ja
uhrautumista. Uhrautumisesta seuraa katkeruutta.
Totta kai
olen valmis tekemään paljonkin rakkaan ihmisen vuoksi. Jos rakas
ihminen on pulassa, autan niin paljon kuin voin. Olen majoittanut
ihmisiä, vieraitakin, kuukausiksi, koska se on taannut rakkaalle
ihmiselle työrauhan. Olen jäänyt pois kauan odottamaltani lomalta, kun
ystävä joutui mielisairaalaan. Sellainen ei tunnu uhraukselta. Kukaan
ei pyytänyt minua tekemään näitä asioita.
Jos avomieheni
haluaa mennä takaisin opiskelemaan, elätän meidät mielelläni. Koska
haluan hänen tekevän sitä, mikä on hänelle tärkeää. Hän on antanut
minulle mahdollisuuden olla kotona, keskittyä poikani kanssa olemiseen
ja kirjoittamiseen, sekä tehnyt kaikkensa, että sain toipumisrauhan kun
menin vieroitukseen. Niin epäitsekkään ja välittävän ihmisen takia teen
paljon, iloiten.
Siskoni on naimisissa hyvän miehen kanssa.
Siskoani pidetään yleisesti hyvin itsekkäänä ja vaativana ihmisenä,
mutta hänen avioliittonsa toimii loistavasti, koska molemmat seisovat
sataprosenttisesti toistensa pyrkimysten takana. Mies tekee paljon
työtä ja on kouluttanut itsensä niin, että on saanut parempia töitä.
Siskoni elätti heitä mielellään. Samoin, kun miehellä oli
luottovaikeuksia ja velkoja, siskoni sanoi, että hoitaa rahantulon
kokonaan, kunnes mies on saanut kaiken maksettua ja luottotietonsa
takaisin.
Sisko pelaa joukkuelajia maajoukkuetasolla.
Hänellä on kauden aikana viidet treenit viikossa, töiden jälkeen, ja
treenit kestävät myöhään iltaan. Viikonloppuisin on pelimatkoja ja
fyysisesti vaativia pelejä. Kun häntä pyydettiin joukkueeseen, hän
kysyi miehensä mielipidettä. Hänellä oli silloin ehkä viisi vuotta
aktiivista maajoukkuepeliaikaa jäljellä ja mies sanoi, että seisoo
siskoni takansa täysillä ja hoitaa kodin ja on valittamatta vähäisestä
yhteisestä ajasta. Se on toiminut ihailtavasti. Kun siskon mies haluaa
vaikkapa lähteä kavereiden kanssa ulos, siskoni tekee kaikkensa, että
hän myös pääsee. Hän on valmis taistelemaan miehensä tyytyväisyyden
vuoksi. Lomat ovat loppujenlopuksi miehen päätettävissä. He
suunnittelevat ne yhdessä ja sisko maksaa enemmän, koska hänellä on
suuremmat tulot, mutta mies saa suunnitella matkakohteet ja mitä he
tekevät.
Siskoni on tavallaan itsekäs. Hän vaatii paljon,
mutta antaa kaikkensa miehensä puolesta jos tarve vaatii (mies ei
vaadi, eikä minusta parisuhteessa juuri vaatimuksia esitetäkään, jos se
on tasavertainen suhde).
Se kulkee ikään kuin perheessä.
Meidän perheen naiset tarvitsevat paljon omaa tilaa ja aikaa, varsinkin
mitä vanhemmiksi tulemme. Äitini seurusteli ulkomaalaisen miehen kanssa
yli 10 vuotta. Hän käytti kaikki liikenevät rahansa matkustaakseen
miehen luo, vaikka viikonlopuksi ja mies teki saman. Se takasi
äidilleni paljon omaa aikaa, oman asunnon ja omat menonsa ilman ketään
mäkättämässä, jos hän halusi lähteä viettämään tyttöjen iltaa.
Minusta rakkauden tähden "uhrautuminen" kulkee käsi kädessä sen kanssa,
mitä toiselta saa. Jos molemmat panostavat samalla tavalla, asioista
luopuminen, kompromissit yms. eivät tunnu uhrauksilta eivätkä aiheuta
katkeruutta myöhemmin.
Näissä kavallusjutuissa, "rakkauden
tähden" -murhissa ja muissa rikoksissa ei minusta ole kyse rakkaudesta,
vaan manipuloinnista ja sairaalloisesta ripustautumisesta, usein
läheisriippuvuudesta. Toisten kautta emme voi elää. Toinen ihminen voi
tuoda iloa ja onnea elämään, mutta loppujen lopuksi uskon, että
tyydyttävintä elämää on sellainen, jossa päätökset ovat omia, eikä
luopuminen jostakin ole uhrautumista.
-minh-
tiistai, 2. toukokuu 2006