Silloin, kun minä olin nuori, ei ollut kännyköitä eikä nettiä. Nämä
elementit olisivat varmastikin tehneet nuoruudestani varsinkin poikien
kanssa toisenlaisen. Voisin kuvitella, että sähköpostit ja
tekstiviestit olisivat olleet kovassa käytössä ja kaikenlainen
salapoliisityö olisi ollut Google-painotteista. Ihastuksen lähestyminen
oli tuolloin paljon vaikeampaa, mutta kyllähän me tytöt keinot keksimme
aivan niin kuin sukupolvet meitä ennenkin. Enkä epäile, etteikö näitä
keinoja olisi käytössä vielä tällä uudemmankin tekniikan nuorisolla.
Ihastusten ja suurten rakkauksien eteen tehtiin kovasti töitä.
Tärkeintä oli luoda tilanteita, joissa asioilla oli mahdollisuus edetä
toivottuun suuntaan. Oleellista oli selvittää alkuun ihastuksen
kotiosoite, säännölliset harrastukset ja säännölliset harrastusten
sijainnit. Sen jälkeen lähti koirapartio liikenteeseen ja kaikki muukin
kulkeminen pyrittiin järjestämään näiden tärkeiden kulkureittien
mukaisesti.
Koirapartio käsitti minut, parhaan ystäväni ja
parhaan ystäväni koiran. Koira oli mahtava alibi kulkemiselle missä
tahansa pusikoissa ja koiran ulkoiluttamisella saattoi myös selittää
loputtoman ulkona luuhaamisen ja päivystämisen esimerkiksi vanhemmille.
Voi sitä onnea, kun satuimme olemaan juuri samaan aikaan samassa
paikassa ihastuksiemme kanssa! Tätä tapahtuikin usein, koska olimme
niin tehokkaita. Ahhh, niitä katseita ja hymyjä!
Suurimman
osan kanssa mitään sen kummoisempaa ei koskaan tapahtunutkaan, mutta
meillä oli ehdottoman jännittävät ja tapahtumarikkaat pari vuotta
ystäväni kanssa.
maanantai, 1. toukokuu 2006