Kun minä rakastan, sen tuntee sekä kohde, että muut. Koska olen tunteiltani voimakas enkä niitä pelkää näyttää, ei kenellekään jää epäselväksi mitä milloinkin sydämessäni tapahtuu. Sanonta " kel onni on, se onnen kätkeköön" ei siis sovi minulle.

Tärkein rakkauteni on mieheni. Hänen takiaan olen muuttanut ulkomaille sekä olen tullut kivaksi. Kivemmaksi kuulemma. En ehkä voi sanoa hänen takiaan, koska se kuulostaa vastentahtoiselta. Rakkaudesta häneen, olen muuttanut yhteisiä elämän olosuhteitamme molemmille suotuisammiksi.

Uskon, että kaikenlaisen rakkauden tulee olla pyyteetöntä. Tarkoitan, että rakkaudella ei saa lahjoa eikä rakkautta tarvitse terveessä suhteessa erikseen mitenkään ansaita.

Meillä on ollut yhdessä vaikeitakin aikoja. Ei suhteessa sinänsä, vaan esimerkiksi kaksosten odotusaika,  jolloin oli fiftyfifty että pysyvätkö tytöt edes elossa syntymään asti. Olen kuullut, että kriisitilanteissa tai niiden jälkeen pariskunnat alkavat usein riitelemään ja hajoamaan. Niin ei käynyt meille.

En tiedä, johtuuko se siitä että olemme aina pystyneet puhumaan tunnetasollakin, vaikka tunteet olisivatkin olleet erilaiset. Rakkaudella on suuri osa selviytymistarinassamme. Kokemus siitä, että toinen seisoo vierellä pahoina aikoina on tosi tärkeä. Ei tarvitse arkenakaan pelätä, että toinen karkaa muille maille.