Kun minä rakastan, sen tuntee sekä kohde, että muut. Koska olen
tunteiltani voimakas enkä niitä pelkää näyttää, ei kenellekään jää
epäselväksi mitä milloinkin sydämessäni tapahtuu. Sanonta " kel onni
on, se onnen kätkeköön" ei siis sovi minulle.
Tärkein rakkauteni on mieheni. Hänen takiaan olen muuttanut ulkomaille
sekä olen tullut kivaksi. Kivemmaksi kuulemma. En ehkä voi sanoa hänen takiaan,
koska se kuulostaa vastentahtoiselta. Rakkaudesta häneen, olen
muuttanut yhteisiä elämän olosuhteitamme molemmille suotuisammiksi.
Uskon, että kaikenlaisen rakkauden tulee olla pyyteetöntä. Tarkoitan,
että rakkaudella ei saa lahjoa eikä rakkautta tarvitse terveessä
suhteessa erikseen mitenkään ansaita.
Meillä on ollut
yhdessä vaikeitakin aikoja. Ei suhteessa sinänsä, vaan esimerkiksi
kaksosten odotusaika, jolloin oli fiftyfifty että pysyvätkö tytöt
edes elossa syntymään asti. Olen kuullut, että kriisitilanteissa tai
niiden jälkeen pariskunnat alkavat usein riitelemään ja hajoamaan. Niin
ei käynyt meille.
En tiedä, johtuuko se siitä että olemme
aina pystyneet puhumaan tunnetasollakin, vaikka tunteet olisivatkin
olleet erilaiset. Rakkaudella on suuri osa selviytymistarinassamme.
Kokemus siitä, että toinen seisoo vierellä pahoina aikoina on tosi
tärkeä. Ei tarvitse arkenakaan pelätä, että toinen karkaa muille
maille.
lauantai, 29. huhtikuu 2006