Uusin Ihana Nainen - tervetuloa mukaan! - Herkku
Kommentissani
jo kerroin oman suhtautumiseni alkoholiin. Olen siis nautiskelija, en
humalahakuinen. En tarvitse alkoholia säännöllisesti, mutta ei minulla
ole mitään hinkua myöskään ryhtyä absolutistiksi. Joskus menee viikkoja
ilman pisaran pisaraa, joinain viikkoina saattaa mennä useampana iltana
siideri/ilta miehen kanssa puoliski. Yleensä saunailtaan kuuluu yksi
siideri, taaskin puoliksi miehen kanssa, muttei ihan aina.
Myönnän, en täysin ymmärrä jokaviikonloppuista humalahakuista juomista.
En silti "katso heitä kieroon" tai suoralta kädeltä tuomitse heitä.
Olen sitä mieltä, että minulla ei ole mitään asiaa puuttua toisten
asioihin, niin kauan kuin he eivät ole käytöksellään ja toimillaan
uhkana tai vaarana ulkopuolisille. Silloin, jos ihminen itse tietää
muuttuvansa esimerkiksi väkivaltaiseksi juodessaan liikaa, silloin
hänen tulisi tehdä asialle jotain. Jollei itse onnistu muuttamaan
juomatottumuksiaan, niin sitten ulkopuolisella avulla. Jos juomisesta
seuraa vain ulospäinsuuntautuneisuutta, estottomuutta ja löyhät
kielenkannattimet (tai joillain ehkä juuri päin vastoin, kääntyy
sisällepäin), niin juokoot pois vaan jos lystäävät, kunhan eivät mene
auton rattiin ennenkuin ovat taas selvinneet.
Mitä
tulee juomiseen lasten seurassa, saunasiideri, kohtuullinen määrä
ruokajuomana tai vain vaikka seurustelujuomana on mielestäni ihan
sallittavaa. Lapsille on selitetty, että se on "aikuisten juomaa",
vaarallista lapsille. Koskaan ei kuitenkaan meidän lapset ole nähneet
vanhempiaan humaltuneina. Eikä mielestäni kuuluisikaan nähdä. Isommat
"juomingit" tulisi hoitaa mieluummin niin että lapset ovat hoidossa
(varsinkin jos ovat vielä kovin pieniä), mutta vähintäänkin niin, että
lapset ovat jo nukahtaneet omiin sänkyihinsä. Kerran kun olimme
jouluristeilyllä, jossa oli mukana mieheni sisko perheineen, hänen
miehensä oli aloittanut jo ajoissa kupin kääntämisen. Hän kun muuttuu
erittäin hiljaisesta erittäin puheliaaksi juotuaan, tunsin oloni hänen
seurassaan erittäin vaivautuneeksi. Varsinkin kun lapsetkin olivat
seurassa mukana. Hän sattuu myös olemaan tyttäremme kummisetä, ja
tuolloin tyttömme oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. Koskaan aiemmin
hän ei ollut näyttänyt kovinkaan suurta intoa ottaa kummityttöään
syliin, mutta nyt aika hyvässä humalatilassa hän pyyteli tyttöä
syliinsä. En nyt muista annoinko, mutta oloni oli entistä
vaivautuneempi ja ainakin epäröin antaa tyttöä hänelle syliin tuossa
tilassa. Muistelen vältelleeni hänen välitöntä läheisyyttään tuolloin.
Ei aikaakaan kun kuulin että tämä sama kyseinen tyttäremme kummisetä
oli viime jouluna humalassa kiskassut heidän skanneri/tulostin
monitoimilaitteensa lattialle. Käsittääkseni suutuspäissään, ei
vahingossa. En tiedä olivatko heidän lapsensa tuolloin läsnä tai
hereillä, mutta ei ole mitään, mitä haluaisin omien lasteni todistavan.
He ehtivät aikuisinakin nähdä alkoholin vaikutuksen kääntöpuolet.
Ja jos mennään sinne teini-ikään asti, niin mielestäni on ihan
"terveellistä" ja järkevää antaa lapsen maistaa viiniä, olutta tai
siideriä pieni määrä (lasin pohjallinen tms.) kotona. Eipä tarvitse
ainakaan kokeilunhalun takia kavereiden seurassa örveltää alaikäisenä.
En väitä, että kaikilla lapsilla tuo toimisi ehkäisevänä toimenpiteenä,
mutta ei siitä minusta mitään suurta haittaakaan ole. Kyllähän
esimerkiksi ranskassa jossain iässä lapset rupeavat saamaan
laimennettua viiniä ruokajuomana... Itse olen saanut ensimmäisen
"makuelämyksen" oluesta jo reilu kymmenvuotiaana (pari pienen pientä
tippaa äidin tyhjän saunaolutlasin pohjalta) ja se riitti mulle. En ole
koskaan pitänyt oluesta. Viiniä, siideriä tai likööriä sain maistaa
joskus vanhempana.
Olisi oikeasti mielenkiintoista
tietää miten vanhempien "nautintoaineidenkäyttö" (alkoholi tai tupakka)
vaikuttaa lasten käyttäytymiseen esimerkkinä tai luontaan työntävänä.
Onko vastaavasta koskaan tehty tutkimusta. Kuinka monesta alkoholin
suurkuluttajan lapsesta tulee alkoholin suurkuluttaja, ja onko ollut
merkitystä sillä, onko lapsi nähnyt vanhempansa örveltämässä vai ei?
Entä kuinka monesta absolutistin lapsesta tulee absolutisti ja
monestako viikonloppuörveltäjä? Onko sillä tilastollisesti suurta
merkitystä, kieltävätkö aikuiset lapsilta alkoholin tai tupakan
totaalisesti ennen aikuisikää vai sallivatko he sen? Tiedän vain ja
ainoastaan omakohtaisen kokemukseni asiasta. Vielä silloin kun äitini
poltti, en voinut sietää sitä tupakansavua ja hajua. Olin äärettömän
kiitollinen kun äiti lopetti. Äitini oma asenne on ollut, että ei voi
kieltää minua polttamasta, koska itse on aikoinaan tehnyt sen virheen.
Minun ei ole koskaan edes tehnyt mieleni maistaa, ja voin
sataprosenttisella varmuudella sanoa, että en koskaan maistakaan. Ja
kerroin jo, että olen saanut maistaa ensimmäiset alkoholijuomani kotona
ja olen aina kannattanut alkoholinkäytössä kohtuutta.
Olisi kiintoisaa tietää, minkälaista alkoholinkäyttöä ihanat naiset ja
lukijatkin ovat todistaneet omissa lapsuudenkodeissan ja mikä on heidän
suhtautumisensa ja suhteensa alkoholiin nykyään.
lauantai, 1. huhtikuu 2006