Uusin Ihana Nainen - tervetuloa mukaan! - Herkku

Kommentissani jo kerroin oman suhtautumiseni alkoholiin. Olen siis nautiskelija, en humalahakuinen. En tarvitse alkoholia säännöllisesti, mutta ei minulla ole mitään hinkua myöskään ryhtyä absolutistiksi. Joskus menee viikkoja ilman pisaran pisaraa, joinain viikkoina saattaa mennä useampana iltana siideri/ilta miehen kanssa puoliski. Yleensä saunailtaan kuuluu yksi siideri, taaskin puoliksi miehen kanssa, muttei ihan aina.
 
Myönnän, en täysin ymmärrä jokaviikonloppuista humalahakuista juomista. En silti "katso heitä kieroon" tai suoralta kädeltä tuomitse heitä. Olen sitä mieltä, että minulla ei ole mitään asiaa puuttua toisten asioihin, niin kauan kuin he eivät ole käytöksellään ja toimillaan uhkana tai vaarana ulkopuolisille. Silloin, jos ihminen itse tietää muuttuvansa esimerkiksi väkivaltaiseksi juodessaan liikaa, silloin hänen tulisi tehdä asialle jotain. Jollei itse onnistu muuttamaan juomatottumuksiaan, niin sitten ulkopuolisella avulla. Jos juomisesta seuraa vain ulospäinsuuntautuneisuutta, estottomuutta ja löyhät kielenkannattimet (tai joillain ehkä juuri päin vastoin, kääntyy sisällepäin), niin juokoot pois vaan jos lystäävät, kunhan eivät mene auton rattiin ennenkuin ovat taas selvinneet.
 
Mitä tulee juomiseen lasten seurassa, saunasiideri, kohtuullinen määrä ruokajuomana tai vain vaikka seurustelujuomana on mielestäni ihan sallittavaa. Lapsille on selitetty, että se on "aikuisten juomaa", vaarallista lapsille. Koskaan ei kuitenkaan meidän lapset ole nähneet vanhempiaan humaltuneina. Eikä mielestäni kuuluisikaan nähdä. Isommat "juomingit" tulisi hoitaa mieluummin niin että lapset ovat hoidossa (varsinkin jos ovat vielä kovin pieniä), mutta vähintäänkin niin, että lapset ovat jo nukahtaneet omiin sänkyihinsä. Kerran kun olimme jouluristeilyllä, jossa oli mukana mieheni sisko perheineen, hänen miehensä oli aloittanut jo ajoissa kupin kääntämisen. Hän kun muuttuu erittäin hiljaisesta erittäin puheliaaksi juotuaan, tunsin oloni hänen seurassaan erittäin vaivautuneeksi. Varsinkin kun lapsetkin olivat seurassa mukana. Hän sattuu myös olemaan tyttäremme kummisetä, ja tuolloin tyttömme oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. Koskaan aiemmin hän ei ollut näyttänyt kovinkaan suurta intoa ottaa kummityttöään syliin, mutta nyt aika hyvässä humalatilassa hän pyyteli tyttöä syliinsä. En nyt muista annoinko, mutta oloni oli entistä vaivautuneempi ja ainakin epäröin antaa tyttöä hänelle syliin tuossa tilassa. Muistelen vältelleeni hänen välitöntä läheisyyttään tuolloin. Ei aikaakaan kun kuulin että tämä sama kyseinen tyttäremme kummisetä oli viime jouluna humalassa kiskassut heidän skanneri/tulostin monitoimilaitteensa lattialle. Käsittääkseni suutuspäissään, ei vahingossa. En tiedä olivatko heidän lapsensa tuolloin läsnä tai hereillä, mutta ei ole mitään, mitä haluaisin omien lasteni todistavan. He ehtivät aikuisinakin nähdä alkoholin vaikutuksen kääntöpuolet.
 
Ja jos mennään sinne teini-ikään asti, niin mielestäni on ihan "terveellistä" ja järkevää antaa lapsen maistaa viiniä, olutta tai siideriä pieni määrä (lasin pohjallinen tms.) kotona. Eipä tarvitse ainakaan kokeilunhalun takia kavereiden seurassa örveltää alaikäisenä. En väitä, että kaikilla lapsilla tuo toimisi ehkäisevänä toimenpiteenä, mutta ei siitä minusta mitään suurta haittaakaan ole. Kyllähän esimerkiksi ranskassa jossain iässä lapset rupeavat saamaan laimennettua viiniä ruokajuomana... Itse olen saanut ensimmäisen "makuelämyksen" oluesta jo reilu kymmenvuotiaana (pari pienen pientä tippaa äidin tyhjän saunaolutlasin pohjalta) ja se riitti mulle. En ole koskaan pitänyt oluesta. Viiniä, siideriä tai likööriä sain maistaa joskus vanhempana.
 
Olisi oikeasti mielenkiintoista tietää miten vanhempien "nautintoaineidenkäyttö" (alkoholi tai tupakka) vaikuttaa lasten käyttäytymiseen esimerkkinä tai luontaan työntävänä. Onko vastaavasta koskaan tehty tutkimusta. Kuinka monesta alkoholin suurkuluttajan lapsesta tulee alkoholin suurkuluttaja, ja onko ollut merkitystä sillä, onko lapsi nähnyt vanhempansa örveltämässä vai ei? Entä kuinka monesta absolutistin lapsesta tulee absolutisti ja monestako viikonloppuörveltäjä? Onko sillä tilastollisesti suurta merkitystä, kieltävätkö aikuiset lapsilta alkoholin tai tupakan totaalisesti ennen aikuisikää vai sallivatko he sen? Tiedän vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemukseni asiasta. Vielä silloin kun äitini poltti, en voinut sietää sitä tupakansavua ja hajua. Olin äärettömän kiitollinen kun äiti lopetti. Äitini oma asenne on ollut, että ei voi kieltää minua polttamasta, koska itse on aikoinaan tehnyt sen virheen. Minun ei ole koskaan edes tehnyt mieleni maistaa, ja voin sataprosenttisella varmuudella sanoa, että en koskaan maistakaan. Ja kerroin jo, että olen saanut maistaa ensimmäiset alkoholijuomani kotona ja olen aina kannattanut alkoholinkäytössä kohtuutta.
 
Olisi kiintoisaa tietää, minkälaista alkoholinkäyttöä ihanat naiset ja lukijatkin ovat todistaneet omissa lapsuudenkodeissan ja mikä on heidän suhtautumisensa ja suhteensa alkoholiin nykyään.