Rohkaistuinpa minäkin liittymään Ihaniin naisiin, tarkoituksenani ehkä
samaistaa itseni jonkinlaiseen yleiseen naiseuteen. Ihan helppoa se ei
ole, eikä ole ollut. Jostain syystä olen aina hieman karsastanut
tyttöporukoita, ja parhaiten viihdynkin sekasukupuolisessa
kaveripiirissä. Pelkkien naisjengien sijaan tulisin paremmin toimeen
miesporukassa, ainoana naisena sukupuoltani liputtamatta. Mikä ihme
siinä oikein on?
Minä en oikein osaa puhua asioista, joista naisporukassa perinteisesti
turistaan. Vaikka olen äiti, en hirveästi jaksaisi jauhaa
vaipanvaihdoista ja imetysasennoista. Tai, no, omastani voisin kyllä
puhua vaikka kuinka pitkään, mutten muiden mukuloista. Kuka tykkää
kenestäkin on paljon hauskempi puheenaihe, jos mukana on miesnäkökulma.
Meikeistä puhuminen ei voisi vähempää kiinnostaa (vaikka toki itse
meikkaan), enkä oikein jaksaisi kommentoida toisten kampauksia. En
voisi kuvitellakaan shoppailevani vaatteita toisten naisten kanssa,
korkeintaan oma mies saa olla mukana.
No enhän minä tosissani kuvittele, että naisten keskinäinen
kanssakäyminen olisi noin suppeaa ja pinnallista. Ja olen minäkin
löytänyt itseni joskus keskustelemasta uusien kenkien ostosta. Mutta
noin niin kuin yleisesti ottaen huomaan kyllästyväni ja ajautuvani
sivuun naisporukassa, kun taas miesten joukossa osaan olla rennompi. Jo
yläasteen välitunneilla pelasin mieluummin poikien kanssa korttia kuin
supisin tyttöjen kanssa takapihalla.
Minä en kuitenkaan ole mies, enkä haluaisikaan olla. Minä olen nainen,
ja haluan olla ylpeä siitä. Aikuistuessani pieni feministi on alkanut
nostaa päätään, mikä tekee miesporukassa hengailemisen hieman
monimutkaisemmaksi. Siinä missä aiemmin halusin itsepintaisesti uskoa
sukupuolten välisten erojen olemattomuuteen, olen nyt joutunut
myöntämään erojen olevan sittenkin todellisia. Johtuivat ne sitten
kulttuurisista rakenteista tai biologisista lainalaisuuksista, olivat
ne sitten hyvä tai huono asia. Epätasa-arvo saa joskus raivon
partaalle, eikä siitä oikein osaa puhua ihan kenen tahansa miehen
kanssa.
Jos minut vielä muutama vuosi sitten sai naisporukkaan mukaan vain
pitkin hampain, olen minä nyt täällä Ihanissa naisissa aivan
vapaaehtoisesti. Olen onnistunut yllättämään itsenikin.
sunnuntai, 5. marraskuu 2006