Kun minulla nuoruudessani oli koira, sain hyvin pian tarpeekseni yhdestä hyvin erottuvasta ihmisryhmästä koiraihmisten muuten niin mukavan kirjavassa joukossa. Näihin kaikkitietäviin valistajiin saattoi törmätä ihan jo lenkkipolulla - saati sitten jossain, missä useampi koiraharrastaja kokoontui.

Koiran hoitamisessa, ruokinnassa, kasvattamisessa, kouluttamisessa ja omistamisessa oli vain yksi absoluuttisen oikea tapa ja näillä valistajilla luonnollisesti oli jokaisella täydet tiedot Oikeasta. Lenkkipolulla valistaja saattoi koirien tehdessä tuttavuutta haastatella tavan kuolevaista koiran omistajaa esimerkiksi koiran ruokinnasta. Millä ruokit koiraasi? Mikäli vastaus oli väärä, seurasi syvää paheksuntaa. Mikä onni, että tämä vääräuskoinen oli nyt kohdannut tietäjän ja hän saattoi aloittaa luennon. Voi elämä!

Joitain keskusteluja seuranneena tiedän kaikkitietäviä valistajia löytyvän muistakin piireistä ja niistä kaikkitietäviä valistajaäitejä kavahdan ehkä kaikista eniten. Jälkikasvua ei ole suunnitteilla, mutta luonnollisesti monenlaista on tullut mietittyä ja muun muassa työssäni sivuttua esimerkiksi perhekahviloita. Usein olen miettinyt, miten sitä sopivaa vertaisryhmää löytää, kun missä tahansa saattaa väijyä näitä ehdottomia valistajia, joiden elämäntehtävä on ensin lytätä kaikki muu ja sen jälkeen saattaa ihmiset Oikean Tiedon piiriin. Minullahan kärähtää sulake sillä siunaamalla, kun se aiemmin koirapiireistä tuttu kuulustelu ja tietäminen alkaa.

Erilaiset mielipiteet, ajatukset ja kokemukset voivat olla hyvin hedelmällisiä asioita, kun jokaisen mielipiteelle, ajatukselle ja kokemukselle jätetään tilaa. Avoin mieli, halu ymmärtää ja nähdä asioita monelta kantilta edesauttaa monien hyvien asioiden syntymistä. Omasta näkemyksestään voi pitää kiinni sulkematta korviaan vastakkaisilta näkemyksiltä. Toisen tilaa ja valintoja voi aina kunnioittaa, sekä pitää mielessä, että ulkopuolisena tuskin tietää kaikkia taustoja toisen valinnoille ja ratkaisuille. Jokainen kertoo niistä sen verran kuin haluaa.