Olin pitkään kahden vaiheilla, kirjoitanko tästä aiheesta. Itse asiassa
olin jo päättänyt, että en kirjoita. Aihe sinällään ei ole kipeä
keskusteltavaksi, mutta on ainakin itseni kohdalla niin monitahoinen
vyyhti, että kirjoittaminen itseäni tyydyttävän kokonaiskuvan
antamiseksi tuntuu ylivoimaiselta. Lisäksi muut ovat kirjoittaneet
aiheesta ilahduttavan monipuolisesti ja mieleeni on pulpunnut aina vain
uusia näkökulmia ja osa-alueita.
Päädyin kirjoittamaan vain muutamasta osa-alueesta, mahdollisimman
lyhyesti, menemättä sen syvemmälle syihin ja seurauksiin. Kerroin vain
muutamia kohtia omasta elämästäni.
Lapsuuttani ja nuoruuttani
väritti isäni ongelmallinen alkoholinkäyttö. Se tuhosi tai vahingoitti
useita elämän tärkeitä peruspilareita, mikä vaikuttaa elämässäni monin
tavoin edelleen. Muistan jo lapsena vannoneeni, että kun tästä selviän
omilleni, viina ei tule enää koskaan aiheuttamaan ongelmia omassa
kodissani tai elämässäni ylipäätään. Tästä olen pitänyt kiinni ja se
oli osasyy siihen, miksi aikoinaan lopetin elämäni tahan astisista
suhteista pisimmän.
Nuorena itsetuntoni oli sellainen, ettei
minun tarvinnut ryhtyä mihinkään vain sen vuoksi, että muutkin. Olen
hyvin varhaisesta iästä mennyt ja juhlinut paljon, mutta alkoholista en
innostunut. Mikään ei maistunut hyvältä, enkä muutenkaan oikein saanut
ideasta kiinni, vaikka ihan avoimin mielin kokeilinkin. Isäni jälkiä en
aikonut seurata, mutta tiesin toki, että viinaa voi ottaa monella tapaa
ja joillekin se sopii paremmin kuin toisille. Tulin alkoholista myös
hyvin nopeasti huonovointiseksi ja lopetin heti, kun alkoi tuntua
vähänkään siltä. Enhän halunnut pilata hauskaa iltaa!
Juominen jäi kokonaan vuosiksi. Tietyssä kohtaa elämää tämä ehdottomuus
oli yksi voimavaroistani, myös näin myöhemmin mennyttä elämää
katsoessa. Juhlin kyllä edelleen paljon. En tehnyt sen suurempaa
numeroa juomattomuudestani niin kuin en myöskään muiden juomisesta.
Useimmat kohtaamani ihmiset ovat osanneet suhtautua asiaan ihan hyvin,
joillekin se oli jonkinlainen ongelma ainakin alkuun. Monet tottuivat
ja unohtivat koko asian.
Jossain vaiheessa ehdottomuus alkoi
menettää merkitystään ja hyvin aikuisella iällä löysin
seurustelujuomisen idean. Sen, että on mukava ottaa hyvässä seurassa
lasillinen tai kaksi. Olut, lonkero, siideri ja viinit ovat mieluisia
ja vaihtelen niiden välillä rahatilanteen ja kulloisenkin maun mukaan.
Siemailen mielelläni ihan ajan kanssa, enkä kaivaa vahvempia juomia.
Noiden kepeämpien kanssa ei tarvitse miettiä - en edelleenkään viihdy
kännissä, enkä halua sellaiseen edes vahingossa. Stoppi tulee
luontevasti kevyen kuplivan nousuhumalan jälkeen ja loppuilta menee
viihtyisästi vedellä. Voin myös lähteä viettämään iltaa yökerhoja
myöten pelkän veden voimalla.
sunnuntai, 2. huhtikuu 2006