Olin pitkään kahden vaiheilla, kirjoitanko tästä aiheesta. Itse asiassa olin jo päättänyt, että en kirjoita. Aihe sinällään ei ole kipeä keskusteltavaksi, mutta on ainakin itseni kohdalla niin monitahoinen vyyhti, että kirjoittaminen itseäni tyydyttävän kokonaiskuvan antamiseksi tuntuu ylivoimaiselta. Lisäksi muut ovat kirjoittaneet aiheesta ilahduttavan monipuolisesti ja mieleeni on pulpunnut aina vain uusia näkökulmia ja osa-alueita.

Päädyin kirjoittamaan vain muutamasta osa-alueesta, mahdollisimman lyhyesti, menemättä sen syvemmälle syihin ja seurauksiin. Kerroin vain muutamia kohtia omasta elämästäni.

Lapsuuttani ja nuoruuttani väritti isäni ongelmallinen alkoholinkäyttö. Se tuhosi tai vahingoitti useita elämän tärkeitä peruspilareita, mikä vaikuttaa elämässäni monin tavoin edelleen. Muistan jo lapsena vannoneeni, että kun tästä selviän omilleni, viina ei tule enää koskaan aiheuttamaan ongelmia omassa kodissani tai elämässäni ylipäätään. Tästä olen pitänyt kiinni ja se oli osasyy siihen, miksi aikoinaan lopetin elämäni tahan astisista suhteista pisimmän.

Nuorena itsetuntoni oli sellainen, ettei minun tarvinnut ryhtyä mihinkään vain sen vuoksi, että muutkin. Olen hyvin varhaisesta iästä mennyt ja juhlinut paljon, mutta alkoholista en innostunut. Mikään ei maistunut hyvältä, enkä muutenkaan oikein saanut ideasta kiinni, vaikka ihan avoimin mielin kokeilinkin. Isäni jälkiä en aikonut seurata, mutta tiesin toki, että viinaa voi ottaa monella tapaa ja joillekin se sopii paremmin kuin toisille. Tulin alkoholista myös hyvin nopeasti huonovointiseksi ja lopetin heti, kun alkoi tuntua vähänkään siltä. Enhän halunnut pilata hauskaa iltaa!

Juominen jäi kokonaan vuosiksi. Tietyssä kohtaa elämää tämä ehdottomuus oli yksi voimavaroistani, myös näin myöhemmin mennyttä elämää katsoessa. Juhlin kyllä edelleen paljon. En tehnyt sen suurempaa numeroa juomattomuudestani niin kuin en myöskään muiden juomisesta. Useimmat kohtaamani ihmiset ovat osanneet suhtautua asiaan ihan hyvin, joillekin se oli jonkinlainen ongelma ainakin alkuun. Monet tottuivat ja unohtivat koko asian.

Jossain vaiheessa ehdottomuus alkoi menettää merkitystään ja hyvin aikuisella iällä löysin seurustelujuomisen idean. Sen, että on mukava ottaa hyvässä seurassa lasillinen tai kaksi. Olut, lonkero, siideri ja viinit ovat mieluisia ja vaihtelen niiden välillä rahatilanteen ja kulloisenkin maun mukaan. Siemailen mielelläni ihan ajan kanssa, enkä kaivaa vahvempia juomia. Noiden kepeämpien kanssa ei tarvitse miettiä - en edelleenkään viihdy kännissä, enkä halua sellaiseen edes vahingossa. Stoppi tulee luontevasti kevyen kuplivan nousuhumalan jälkeen ja loppuilta menee viihtyisästi vedellä. Voin myös lähteä viettämään iltaa yökerhoja myöten pelkän veden voimalla.