Tässä kun on katsellut maailmaa ja ihmisiä ja miettii erilaisia dokaamistapoja, tulee etsimättä mieleen monenmoista. Jotkut riehaantuvat ja villiintyvät välittömästi korkin päälle astuttuaan. Voi ei kun joskus katselee ja kuuntelee sivusta meuhkaamista ja huutamista, esimerkiksi mökkinaapurissa, alkuillasta... mutta toisaalta melkomoisella tarkkuudella voipi ennustaa että tyyppi sammuu kun muu seurue vastaa pääsee jutun alkuun.

Sitten on eräs nainen menneisyydestäni. Ei hän dokannut, hän maisteli hienostuneesti kapeasta korkeasta shampanjalasistaan. Samalla kirjakieltä puhuen ja huolellisesti ääntäen selitti miten etikettikurssilla oli opetettu että laseilla ei kilistetä. Lasi kohotetaan, hillitysti nyökätään muille ja sitten viedään pikari huulille. Hänen 35-vuotisjuhlansa oli suoraan sanottuna seipään niellyttä touhua. Niitten jälkeen teki mieli mennä irlantilaiskapakkaan imemään Guinnessiä suoraan hanasta ja tanssimaan baaritiskillä. Ellei muuten niin vastalauseeksi.

Aina kun on kutsunut kotiin ihmisiä toivoo että punaviiniä juovat eivät istu keltaisella sohvalla. Niin eivätkä vihreälläkään. Juu ja meillä on keltaiset matot. Hui, jaa minä itse pidän punaviinistä... Aika usein seurustellaan kesällä pihassa ystävien kanssa, mikä nyt yhtäkkiä tuntuu äärettömän hyvältä ratkaisulta.

Dokaamisen jalo taito. Dokaamisen monet kasvot. Parasta dokaamisessa on mielestäni aina ollut rento ilmapiiri joka synnyttää hyvää keskustelua. Tietysti kaikkein olennaisinta on seura. Hyvään keskusteluun on oltava älykkäät, oivaltavat, toiset huomioon ottavat ihmiset, sekä ehdottomasti se että juominen ei ole humalahakuista. Mikään ei ole niin huonoa "keskustelua" kuin örveltävien juoppojen sönkötys, missä kukaan ei kuuntele kuin itseään. Eikä niitä juttuja kuuntelisi varmaan itsekään selvin päin.

Minusta alkoholi on parasta seurustelutarkoituksiin, hyvän keskustelun kirvoittajaksi.

PS Tämä jutun kirjoittamiseen ei tarvittu pisaraakaan alkoholia.